Antti Nieminen, Taipalsaari

Antti tiesi jo pienenä, että hän haluaa työskennellä luovassa ammatissa. Sattuma vei hänet metallin pariin ja kyltymätön opinnälkä on johtanut Antin opintietä. Metalliartesaanitutkinnon lisäksi Antti opiskeli vaihto-oppilaana kuvataidetta Hanoissa, Vietnamissa ja sen jälkeen hän suoritti kultasepän opiskelut Lahden koulutuskeskus Salpauksessa. Seuraavaksi Antti suorittaa seppämestarin tutkinnon Karjaalla, josta hänen on tarkoitus valmistua syksyllä 2021.

”Haluan tuntea metallit mahdollisimman hyvin ja hallita miten eri metalleja voi työstää eri tavoilla. Voi kai sanoa, että olen rakastunut en yhteen metalliin vaan kaikkiin metalleihin”. 

Antti työskentelee siis sepän, kultasepän ja kuvataiteilijan ammattitaidolla ja työstää kaikkia metalleja ja jalometalleja. Suuri osa työstä koostuu tilauksista, sekä julkisille tahoille että yksityishenkilöille. Koronapandemian myötä noin 90% yksityistilauksista on jäänyt pois mutta onneksi töitä on ollut kiitettävästi julkisella puolella. Keväällä valmistui esimerkiksi infotaulut ja penkit Svinhufvudin kotimuseoon Kotkaniemeen. 

Mieluiten Antti tekee tilaustöitä, joilla on merkitys tilaajalle tai lahjan saajalle. Työn suunnittelun pohjana on aina keskustelu tilaajan kanssa ja siinä saa osallistua asiakkaan tunnekokemukseen. Hautamuistomerkin myötä pystyy esimerkiksi tukemaan surutyötä ja kihla- tai vihkisormusten tekemisessä saa osallistua rakkauden juhlistamiseen. Antin tavoitteena on saada mukaan vastaanottajan toiveet ja elämänarvot lopputulokseen. Lopputulokseen vaikuttaa toki mitä asiakas on valmis maksamaan ja kun hinta on tiedossa heti alusta alkaen, se antaa työlle selkeät raamit. 

Sen lisäksi että Antti toteuttaa asiakkaiden toiveet mittatilaustyönä hän myös entisöi ja korjaa metalliset veistokset ja antiikkiesineet. 

Aina kun on mahdollisuus, Antti pyrkii luomaan vapaasti. Lähinnä metallista syntyy hänen ajatustensa kiteytyksiä korun tai veistoksen muodossa ja joskus syntyy installaatioitakin. Tämä luomistyö auttaa pitämään Anttia ”järjissään”, hänen omien sanojensa mukaan. 

Parasta työssä on Antin mielestä flow-tila, joka välillä syntyy, kun työ lähtee viemään itseään ja alkaa kommunikoida omalla tavallaan. Ei tarvitse ”tehdä” – työ etenee ikään kuin itsestään, juuri niin kuin on tarkoitus. Tällöin ammattitaito, ajatus ja työprosessi ovat kaikki balanssissa. 

Antti yltää flow-tilaan muutaman kerran viikossa, mutta pitää myös huonoja päiviä yhtä tärkeinä kehityksen kannalta. Suurimpina haasteina työssään Antti näkee sekä fyysinen että henkinen jaksaminen, molempia pitää aktiivisesti ylläpitää. 

Antti osallistuu aktiivisesti näyttelyihin koska hän näkee niissä suuren markkinointiarvon. Silloin tällöin joku näyttely poikii tilauksen takautuvasti, usein viiveellä. Taloudellisesti näyttelyihin osallistumisessa ei ole minkäänlaista mieltä, onnistuneesti tulot kattavat kulut. Mutta näyttely antaa aina luontevan takarajan uuden luomiseen ja auttaa pitämään luomisen liekkiä yllä. 

Opettaminen ja koulutus 
Antti on aiemmin toiminut opettajana työnsä ohella ja pitää opettamista suorastaan velvollisuutena: jos on tietoa ja taitoa, sitä pitää jakaa. Opettamisessa parasta on se, että siinä samalla oppii paljon itse. Opettaminen jäi taka-alalle ajanpuutteen takia ja oppilaitosten tiukentuneet pätevyysvaatimukset ja palkkaustaso myötävaikutti päätökseen. 

Muutama vuosi sitten Antti joutui epäonnisen polvileikkauksen vuoksi pitkälle sairauslomalle ja samalla kypsyi ajatus keskittyä vapaaseen taiteeseen ja tilaustöihin. Mutta opettaminen jatkuu jossain määrin, kun pajalla nyt on oppisopimuskoulutettava. Antti vastaa töiden suunnittelusta ja seppäkisälliksi valmistuva Matias Moilanen auttaa osien valmistuksessa. Yhteistyö toimii hyvin ja suuri hyöty tästä järjestelystä on se, että Antti ei ole yksin pajalla. Asiakkaita käy pajalla silloin tällöin, mutta voi mennä monta päivää, ettei käy ketään. 

Käsityökoulutus Suomessa on käynyt läpi suuria muutoksia, jotka suurimmaksi osaksi ovat olleet vaikeampaan suuntaan opiskelijan ja oppimisen kannalta. Tunteja vähennetään eikä materiaaleja ole tarpeeksi ja se on tehnyt opettamisesta tosi haastavaa. Itse ammatin oppiminen on jäänyt taka-alalle. Monesti koulutus antaa myös puutteellista tietoa siitä, miten ammatissa tulee toimia. Tosi moni jäänyt tyhjän päälle koulun jälkeen, sillä luomisen ja tekemisen lisäksi tarvitaan myös markkinointia, myyntiä sekä verkostoitumista! 

Verkostoituminen on Antin mukaan todella tärkeää. Harva ymmärtää mitä se käytännössä tarkoittaa - kuinka laaja verkoston pitää olla sekä kuinka sitä käytetään hyväksi. 

Antti näkee Konstrundania yhtenä tärkeänä markkinointikanavana, joka ei rasita osallistujia millään tavalla ja jonka myötä saa uusia kontakteja. Pitää vaan uskaltaa lähteä mukaan! 

"Ikinä ei voi tietää mitä minkäkin oven takana on. Ensin pitää löytää ovi, sitten se pitää uskaltaa avata ja sitten pitää vielä uskaltaa katsoa, mitä sen takana on”, kiteyttää Antti 

* * *

Tänä vuonna Antti osallistuu Konstrundaniin toista kertaa. Viime vuonna kävijöitä oli lähemmäs 400, koska pajan pihassa oli samaan aikaan kylän kesätori. Tänä vuonna Rehulan pajalla tapahtuu taas paljon: luvassa on työnäytöksiä, ulkoilmanäyttely, sepän lasten kahvila sekä lähiruokatori. Antti toivoo vilkasta päivää ja pyrkii suunnittelemaan ohjelman niin, että ehtii keskustella enemmän kävijöiden kanssa. 

 

Text: Martina Lindberg
Foto: Mimosa Elo