Vapaasti puhuen Christoffer itse kuvailee taiteellisia pyrkimyksiään näin: ”Ensimmäinen varsinainen kiinnostukseni taidetta kohtaan oli katutaide. Paikallinen katutaide herätti kiinnostukseni, ja pian löysin katutaidetta käsitteleviä lehtiä ja kirjoja eri puolilta maailmaa. Opiskeltuani Porvoon Taideteollisessa koulussa palvelin armeijassa vuonna 2008, jossa minusta tuli Fanbäraren-lehden graafinen suunnittelija ja valokuvaaja. Sitä ennen keskityin täysin maalaamiseen, kuvitukseen ja muotoiluun, mutta sitten löysin valokuvauksen, joka avasi silmäni uuteen suuntaan. Olen käyttänyt aiempien harrastusteni taitoja ja luonut visuaalisen kielen, jonka kanssa tunnen oloni mukavaksi.
Taiteellinen tyylini on surrealistinen, ajaton ja runollinen. Minulla on myös mieltymys seepiaan, monotoniseen ja minimalistiseen väripalettiin, joka jättää enemmän tilaa mielikuvitukselle. Vuodesta 2010 lähtien ihmisen ja luonnon teema on toistunut henkilökohtaisissa projekteissani. Monien valokuvaajien tapaan työskentelen myös videon parissa, joka on nykypäivän tekniikan ansiosta helposti saatavilla ja joka ei ole kovin kaukana still-valokuvauksesta.
Luovuuden ja tilaustyön yhdistäminen ei ole aina helppoa. Yritän löytää tasapainon ja työskennellä mahdollisimman suunnitelmallisesti. Rakenteellisuus ei ole minulle luontevaa, vaan minun on ponnisteltava ja tiedostettava se, ja siksi se toimii. Olen ymmärtänyt, että minun on arvostettava omia projektejani yhtä paljon kuin tilaustöitä, ja se vaatii myös suunnittelua. Teen hyvin vähän puhdasta markkinointia; luotan näkyvyyteen, jota saan mediassa, kun käynnistän uusia henkilökohtaisia projekteja. Jotkut ostavat rajoitettuja painoksia, kun taas toiset haluavat räätälöityjä ratkaisuja esimerkiksi mainos- tai hyväntekeväisyyskampanjoihin, joissa käytetään kuviani.
Taiteilijat ja mediatuottajat kohtaavat epävarman tulevaisuuden, sillä tekoäly kehittyy nopeammin kuin kukaan olisi osannut ennustaa. Uskon, että myös tästä syystä on tärkeää olla panostamatta kaikkea yhteen koriin - useiden yleisöjen tavoittaminen taiteellisesta ilmaisusta tinkimättä voi olla haasteellista.
Olen onneksi saanut jonkin verran kansainvälistä tunnustusta, mikä on lisännyt kiinnostusta taiteeseeni ulkomailla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa keräilijät ja asiakkaat ovat valmiita maksamaan enemmän kuin Suomessa. Ilman heitä en pystyisi työskentelemään päätoimisena taiteilijana.
Konstrundan on mielestäni inspiroiva ja mukava sosiaalinen ohjelma. Siksi olen jo monta vuotta ollut itse mieluummin paikallisten taiteilijoiden vierailija, mikä tarkoittaa, etten osallistu taiteilijana joka vuosi. Koska olen vielä melko uusi Ahvenanmaalla, Konstrundan on auttanut minua tutustumaan uusiin ihmisiin ja laajentamaan verkostoani saarella.”