Heidi Toiviainen aloitti piirtämisellä. Hiljaisessa keskittyneessä tunnelmassa hän unohti kaiken muun. Pian maalaamisesta tuli ilmaisutavoista se ykkösjuttu.
Ensimmäisestä näyttelystä on mennyt jo 20 vuotta ja Heidi on ollut täysipäiväinen taiteilija 13 vuotta. Rutiini on tärkeää. Heidi tulee työhuoneelle, pukee työtakin ja tarttuu toimeen. Kurinalainen ja säännöllinen virka-aika sopii hänelle. Heidi työskentelee tekemällä, eikä jää odottamaan. Tekemällä oppii ja kehittyy ja silloin työt vievät mukanaan.
Työ johtaa seuraavaan työhön. Talot, rakennuksiin liittyviä ympäristöjä sekä arkisia asioita, kuten tuolit ja lamput, näkyvät Heidin maalauksissa. Värien ja muotojen rytmi on hänelle todella tärkeää ja arkkitehtoninen muotoilu kiinnostaa.
Maalatessaan Heidi löytää omaa rauhaa, oman tilan omassa maailmassaan. Sattumille on sijaa ja taide muuttuu itsestään tekemisen kautta. Pitää olla työrauhaa, aikaa ja jatkumoa että voi seikkailla ja katsoa mitä löytyy, sanoo Heidi. Hän tekee taidettaan välittömästi, leikkisästi, eikä laisinkaan ryppyotsaisesti. Maalaaminen on kuitenkin hyvin haastavaa, epävarmuus on osa työtä eikä tekemiselle ole valmista kaavaa. Taiteen tekeminen on samalla sekä hirveän innostavaa että rasittavaa.
Värit ovat isossa osassa ja niiden keskinäinen rytmi on haaste. Heidi maalaa paljon maalikerroksia, öljyvärejä käyttäen. Sitä kautta hän saa intensiteettiä väreihin.
Aikaisemmin Heidi työskenteli Hiukkavaarassa 11 vuotta. Taiteilija on kiitollinen siitä, että asiakkaat tietävät löytävänsä hänet nykyään Tuirasta ja ottavat yhteyttä. Taide on helpommin lähestyttävä kun pääsee keskustelemaan taiteilijan kanssa.
Heidi on sosiaalinen ihminen ja hänen mielestä on antoisaa tavata ihmisiä. Kun työskentelee yksin on vielä tärkeämpää, että kiinnostuneet ihmiset tulevat käymään. Suurista ikkunoista näkee sisään työhuoneeseen. Viikoittain vaihteleva lapsiporukka lähialueelta käy Heidin työhuoneella. Myös kollegat käyvät kylässä.
Konstrundanin ajankohta ja markkinointimateriaalit ovat Heidin mielestä todella hyviä. Hän on myös tykästynyt Konstrundaniin kokonaisuutena ja hän on ollut mukana vuodesta 2020.
Taiteilijalle kutsumustyö joskus aaltoilee, on luonnollisesti sekä ylä- että alamäkiä. Ennen kaikkea taiteilijaisuus on Heidille elämäntapa ja hän kutsuukin taiteen ystäviä ottamaan yhteyttä myös avoimien ovien ulkopuolella.