Nuutisen työhuone sijaitsee Lappeenrannassa Taidekeskus Idässä kahden galleriatilan sekä Kaakon taidelainaamon lisäksi. Yleensä työhuoneen ovi pysyy kiinni työrauhan takaamiseksi, mutta silloin tällöin Mariasta on mukava päästää ihmisiä tutustumaan työskentelyynsä: ”Yleensä ihmiset pääsevät Idässä katsomaan näyttelyiden ja taidelainaamon teoksia, mutta Konstrundanin aikana voin myös näyttää yhden tavan siitä, miten taidetta syntyy!”, hän kertoo.
Maria epäilee taiteilijaksi ryhtymiseen vaikuttaneen kotoa tullut malli käsillä tekemisestä. Äiti oli tehnyt käsitöitä, kädentaitoja jotka oli perinyt omalta äidiltään. Marian papalla taas oli metallivalimo. Lapsesta asti Maria piirsi ja teki mielellään asioita käsillään omassa rauhassa, vaikka suurperheen lapsena leikkikavereita varmasti myös riitti. Koulussa saatu hyvä palaute ja kannustus innosti jatkamaan kädentaitojen saralla ja Lappeenrannassa oli tarjolla laadukasta opetusta korutaiteeseen. Maria opiskeli ensin Lappeenrannan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa kivialan artesaaniksi ja kun muotoilun ammattikorkeakoulutasoinen opetus paikkakunnalla alkoi, hän jatkoi sinne. Koulussa löytyi omaksi kanavaksi korutaide, jossa yhdistyi ajattelu, ilmaisu ja käsillä tekeminen. Opiskeluaikana koulussa kävi paljon vierailevia kansainvälisiä opettajia, joka antoi mahdollisuuden nähdä alan toimintaa Suomen ulkopuoleltakin.
Lempityövälineikseen Maria mainitsee kameran ja kynän, lempitekniikakseen emaloinnin. Toisinaan työt kasataan kierrätysmateriaaleista ja Mariasta on palkitsevaa haastaa itsensä ja kokeilla erilaisia tekniikoita. Nuutinen pohtii, piirtelee ja suunnittelee: usein mielessä on joku valokuvan aihio, johon korut tulevat vähän kuin rekvisiitaksi, joskus prosessi kulkee toisinpäin. Maria kokee olevansa aika ehdoton työnsä kanssa, eikä juuri mieti teoksiaan kaupalliselta kantilta. Tyyli on voimakasta, teokset varsin kaksijakoisia; moni joko rakastaa tai inhoaa niitä. Nuutisen teokset käsittelevät usein ajankohtaisia ilmiöitä, aiheet nousevat arjen havainnoista, kadulla nähdystä ja lehdistä luetusta. Käyttäytyminen, valtasuhteet, muuttuvat kauneuskäsitteet ja ruokavaliopaineet voisivat toimia esimerkkinä teemoista, joista Maria pyrkii töillään saamaan selkoa.
Marian töitä on saatavilla näyttelyistä ympäri maailman, Korutaideyhdistyksen vuotuisesta teosmyyntitapahtumasta Helsingistä ja Kaakon taidelainaamosta Lappeenrannasta. Toimeentulon kannalta opetustyöt ovat myös tuntuneet mielekkäältä ratkaisulta. Maria opettaa osa-aikaisesti Etelä-Karjalan kansalaisopistolla emalitöitä ja posliinimaalausta, toisinaan hän työskentelee yläkoulun kuvaamataidon opettajana. Opetustyön sosiaalisuus toimii myös yksinäisen taiteellisen työn vastapainona ja lisäksi Maria kertoo senkin ruokkivan omaa taiteellista työtä ja luovuutta!
Konstrundanin Maria kokee toimivaksi konseptiksi ja hyväksi väyläksi tehdä taidetta ja taidetyötä suurelle yleisölle tutuksi ja helpommin lähestyttäväksi. Työhuone on vapaampi ympäristö jutustella ja ihmiset antavat herkemmin palautetta, kuin esimerkiksi näyttelyn avajaisissa. Tapahtuman antia osallistujalle ovat hyödylliset kommentit ja ideat, joita keskusteluista kumpuaa. Myös taiteen ostaminen saattaa tuntua kävijöistä helpommalta suoraan taiteilijalta itseltään.
Viime vuonna Maria antoi kävijöille mahdollisuuden kokeilla emalointia ja liukuvassa työpajassa oli kävijöitä vauvasta vaariin. -”Lasten tehdessä emalointia oli inspiroivaa nähdä se heidän ilo, antaa mahdollisuus olla ylpeitä oman käden tuotoksista”, Maria kertoo. Näiden positiivisten kokemusten siivittämänä, saattaa tänäkin vuonna olla mahdollista, että Nuutisen työhuoneella pääsee hetkeksi kokeilemaan, millaista olisi työskennellä korutaiteilijana.