Tarmo ei ole rajoittunut tai pysynyt pelkästään yhdessä tekniikassa. Päätekniikka on kuitenkin nypläys ja hän tekee erilaisia pitsitöitä. Hän tekee myös valotaidetta ja installaatioita, sekä maalauksia ja veistoksia. Taiteellista koulutusta hänellä ei ole.
Thorström ei ole taloudellisesti sitoutunut taiteensa tuloksiin. Hänen on mahdollista tehdä taidetta todellisella vapaudella, sillä hänellä on päivätyö opettajakouluttajana, jossa hän opettaa tulevia opettajia käsityössä.
Myyntimahdollisuuksia Tarmo ei koe näkevänsä. ” Uskon että jopa tekstiilitaiteessa, jossa on jonkinlainen oma kuluttajakuntansa, nypläys on niin outo lintu, ettei sille oikein ole markkinaa”, hän miettii.
Hänen töitään ei ole esillä gallerioissa. Hän on osallistunut muutamiin näyttelyihin joissakin yksittäisissä taidemuseoissa. Tarmo kommentoi ajattelevansa olevan vielä tuntematon ja siksi ei hän ei tiedä kuinka markkinoida itseään, ja se vaikeuttaa potentiaalisten asiakkaiden saamista. “Jos ei nyt joku kuraattori jostakin syystä huomaa, että hei minä sopisin johonkin näyttelyyn, niin minä en usko, että tämä nykyinen tilanne muuttuu mihinkään”, Tarmo sanoo. Loppujen lopuksi myynti ei taiteellisessa työskentelyssä ole se tärkein juttu, eikä sen tarvitsekaan olla. “Onneksi pystyn keskittyä tekemään sitä täysin omin ehdoin, koska se että ”haluaisiko joku tämän ostaa” ei vaikuta minun tekemiseeni, joka on valtava vapaus taiteellisessa työssäni.
Tarmo osallistuu Konstrundan:in kaltaisiin tapahtumiin, koska niissä voi syntyä yllättäviä kohtaamisia vierailijoiden kanssa. Hänen tilapäinen ateljeensa on Rauma-museon maatilarakennuksessa, mutta tänä vuonna hän osallistuu Konstrundan tapahtumaan ottamalla vastaan vieraat kotoa käsin.
Haasteena Tarmon työskentelyssä on tällä hetkellä resurssit ja se, ettei hänellä ole tarpeeksi isoa työskentelytilaa. Ennen kuin Thorström sai lapsia, hänellä on ollut erilaisia työtiloja, esimerkiksi autotallissa, kirkossa, kaupunginpuutarhan pressuhallissa ja niin edelleen. Vuosia sitten Tarmo työskenteli kirkossa Pietarissa missä hän teki 4 x 11 metrisen köysiteoksen samalla nypläystekniikalla, jolla tehdään perinteistä pitsiä. Teoksen toteuttamisessa meni monta vuotta ja kokemus Pietarista oli kiehtovaa aikaa Tarmolle. Tämä teos on nyt julkinen teos Raumalla.