Ylimarkussa, Närpiön kylässä Pohjanmaalla, tapaan Johnny Juthmanin, kivitaiteilijan, jolla on ollut koko elämänsä ajan kiinnostus luontoa, geologisia prosesseja ja ennen kaikkea ikiaikaista materiaalia, kiveä, kohtaan.
Johnnyn kiinnostus kiviin ja käsillä tekemiseen heräsi jo teini-iässä. Toteuttaakseen ideoitaan, hän rakensi tuolloin ensimmäisen – omien sanojensa mukaan hyvin yksinkertaisen – kivihiomakoneensa korujen valmistusta varten. Se oli alku luomisprosessille, jossa materiaali ja koneet kulkevat aina rinnakkain. Johnny on vuosien saatossa kehittänyt käsityötaitojaan täysin itsenäisesti; jatkanut kokeilemista ja keksimistä. Hän on rakentanut kaiken kaikkiaan yli viisikymmentä erilaista konetta, jotka on räätälöity vastaamaan tarpeita, joita on tullut eteen.
Vuonna 2007 Johnnyn työskentely kiven parissa sai kunnolla vauhtia. Aluksi hän hioi kivestä palloja, joista myöhemmin tuli helmiä, koruja, kulhoja, pulloja ja kynttilänjalkoja.
Työ on vaatinut sekä kärsivällisyyttä että sinnikkyyttä. Kymmenen vuoden kokeilujen ja epäonnistumisten myötä, hän löysi tavan tehdä pyöreitä kivihelmiä. Hänen työpajassaan on vaikuttava määrä taideteoksia ja materiaalin alkuperä on jatkuvasti läsnä. Jokainen teos huokuu maapallon historiaa.
Johnny käyttää töissään pääasiassa paikallisia kivilajeja, kuten hiekkakiveä, porfyyriä ja graniittia. Erityisen merkittävää on Bölen graniitti, vaaleanharmaasta punertavaan vaihteleva kivi, jota louhitaan Mossbergistä Bölessä, lähellä hänen kotiaan. Bölen graniittia on käytetty hyvin moneen, Pohjanmaan alueen talojen perustuksista siltoihin ja muistomerkkeihin. Hiekkakivi on peräisin Merenkurkusta. Se on muotoutunut ja kulkeutunut sinne jääkauden aikana, kun taas porfyyri on syntynyt vulkaanisissa prosesseissa.
Pihalla on suuria koneita, jotka Juthman on suunnittelut eri työvaiheisiin ja rakentanut itse. Niiden ympärillä on erikokoisia, -muotoisia ja -värisiä kiviä; materiaalia, joka ajan kanssa työstetään teoksiksi. Prosessi raakakivesta valmiiseen teokseen vie aikaa ja koostuu monista vaiheista. Ensin kivi sahataan käsiteltävään muotoon, minkä jälkeen se siirretään koneelta koneelle kutakin työvaihetta varten. Kesäaikaan Johnny työskentelee enimmäkseen ulkona sahaamalla, hiomalla ja sorvaamalla kiveä, kun taas talvi kuluu pintojen kiillottamiseen ja hienohiontaan sisätiloissa.
Avatakseen, minkälaista kivimateriaalin työstäminen on, Johnny käyttää vertailukohtana saven työstämistä. Keraamikko muotoilee saven esineeksi lisäämällä ja muotoilemalla materiaalia. Kiven kanssa työskennellään päinvastaiseen suuntaan. Materiaalia leikataan, työstetään ja hiotaan pois, jolloin kivessä piilossa oleva muoto tulee esiin. Vaikka paljon materiaalia leikataan pois, se ei mene Johnnyn käsissä koskaan hukkaan; hän hyödyntää kaiken. Pienemmistä palasista tulee lopulta kiillotettuja kivihelmiä, kun ne ensin ovat pyörineet kuukausia hioma- ja kiillostusaineiden kanssa tuulivoimalla toimivassa laitteessa.
Paikan ullakkokerroksessa Johnny esittelee helmiä, jotka ovat kiillotusprosessin puolessa välissä. Hän tunnustelee niitä sormillaan ja toteaa, että ne tarvitsevat vielä noin kuukauden koneessa. Työpöydällä on porfyyrihelmiä, joista on tulossa rannekoru. Saan nähdä, kuinka hän poraa reiät helmiin, niin ikään koneella, jonka hän on itse rakentanut.
Vaikka työskentelyä on takana vuosikymmeniä, ideoita pulppuaa. Johnnyn uusin luomus on moniväriset, kukanmuotoiset pienet kappaleet, jotka on hiottu monivärisistä kivistä. Niistä tulee korvakoruja.
Hän kertoo, että juuri kiven – ikiaikaisen materiaalin – kiehtovuus sekä mahdollisuus löytää uusia tekniikoita, luoda uusia muotoja ja haastaa itseään jatkuvasti motivoivat häntä jatkamaan uuden luomista.
Moniväristen kivien ja mosaiikkikorujen tekeminen tuo hänelle suurinta iloa juuri nyt. Mosaiikkikorut vaativat erityistä tarkkuutta. Johnny leikkaa ja viimeistelee kiveen tarkan muodon ja sovittaa toisen kiven siihen paikoilleen saumattomasti. Näitä äärimmäistä tarkkuutta vaativia koruja tulee olemaan esillä vuoden Konstrundan-tapahtumassa.
Johnny Juthman odottaa innolla vierailijoiden saapumista tilalleen, paikkaan, jossa kivien historia, käsityön tarkkuus ja hänen oma kekseliäisyytensä kohtaavat.
Vierailulla Juthmanin luonna Ylimarkkulla pääsee näkemään uniikkia taidekäsityötä, jotka ovat peräisin muinaisesta kallioperästä.