Iines Jakovlev kävi lapsena Marjo Pitkon kuvataidekurseilla Keminmaassa ja toivoi isona työskentelevänsä taiteilijana ja kissojen hoitajana. Näin on myös tapahtunut. Nettihaastattelun aikana ruudussa näkyy tyytyväinen Pusu kissa ja Iines on taiteilija ja biomuotoilija, joka nykyään asuu ja työskentelee Kemissä.
Lukion aikana Iines teki kolmoistutkinnon ja opiskeli kuva-artesaaniksi. Lapin AMK:sta hän valmistui kuvataiteilijaksi vuonna 2015. Matka jatkui Helsinkiin. Aalto yliopistossa hän keskittyi aluksi opinnoissaan teolliseen muotoiluun kunnes päätti ryhtyä seuraamaan omaa kiinnostustaan ja löysi polkunsa materiaalien parista. Biomateriaaleihin hän tutustui kesäkurssilla CHEMARTSin kautta, jossa pitkäaikaista yhteistyötä tekevät Aalto yliopiston Kemian tekniikan laitos (CHEM) ja Taiteen, muotoilun ja arkkitehtuurin laitos (ARTS). Iines teki kandidaatitutkinnon biomateriaalesta korutaiteessa. Sen jälkeen hän työskenteli CHEMARTSissa useissa rooleissa maisteriopintojen aikana.
Iines myös kehittää ja valmistaa itse erilaisia biomateriaaleja, esimerkiksi 100 % selluloosamassaa, jolla voi luoda kuvioita ruiskun avulla. Massasta hän on tehnyt nykyaikaisia, konseptuaalisia koruja. Korut saivat inspiraationsa näytteiden mikroskooppikuvista. Materiaaliresepti on esitelty CHEMARTS Cookbook kirjassa yhdessä muiden reseptien kanssa.
Hän kuvailee tyyliään materiaali- ja prosessilähtöiseksi. Maisterityönä hän työsti kuitukasveja tienpientareilta hyötökäyttöön. Hän kehräsi ja neuloi maitohorsmaa, kutoi osmankäämiä, järviruokoa ja voikukkia sekä punoi lupiineja. Maisterityöstään hän sai Ornamon kannustuspalkinnon.
Monipuolinen taiteilija on ehtinyt tehdä graafista suunnittelua VTT:lle ja materiaalisuunnittelua Iittalan kauppoihin sekä suunnitella kuoseja Serlan talouspaperiin. Hänen Hidden lake lasiveistos on ollut esillä Helsinki-Vantaan lentokentällä.
Iines korostaa uusia näkökulmia ja materiaalien ominaisuuksia. Kuusen- ja männynkäpyjen suomut ovat viime aikoina ollut työn alla. Toistuvana teemana hän järjestää ne uudelleen taiteessaan. Käytetyt kävyt on hankittu kotimaiselta karistamolta, joka kerää männyn siemeniä istutuksiin. Suurin osa niistä kävyistä päätyisi muuten polttojätteeksi.
Takaisin pohjoiseen
Helsinki ei kuitenkaan tuntunut kodilta, joten Iines muutti takaisin Kemiin. Luonto, jossa meri ja metsä ovat lähellä ovat tuttuja lapsuudenajan iloisista leikeistä. Samoista paikoista hän nyt kerää materiaalinsa. Alueella löytyy myös perinteitä kaislan käytöstä, esimerkiksi kengänpohjina ja mattoina.
Haasteita Iines näkee asenteessa joka kyseenalaistaa biomateriaalien kestävyyttä. Pitääkö ne olla kestäviä? Jos kaikki tavara mitä maailmassa syntyy on säilyvää, miten siitä pääsee eroon? Asiaa voi myös katsoa eri kantilta, biomateriaalit ovat helppoja kierrättää. Iines käyttää vain selluloosapohjaisia täysin biohajoavia liimoja ja muut materiaalit ovat pääsääntöisesti luonnosta kerättyjä. Ala kehittyy niin taiteilijoiden kun muotoilijoiden kautta, joilla on tärkeä rooli materiaalivalinnoissa ja miten ne vaikuttavat ympäristöön. Trendi on selvästi kasvava.
Iineksen työhuone sijaitsee Meän Periferian kellarissa. Konstrundanin aikana esillä on erillaisia biomateriaaleja kosketeltavaksi. Tekstuurit ja taktiilisuus ovat tärkeässä roolissa ja Iines tykkää jakaa materiaalitietouttaan. Avoimuus prosesseista on tärkeää kestävän kehityksen kannalta.
Konstrundanin suhteen ensikertalainen toivoo paljon kävijöitä Meän Kulmaan. Täällä Iines on myös töissä Meän Periferia yhdistyksen puheenjohtajana. Nahkurinkadun kulmassa sijaitsee näyttelytiloja, työhuoneita ja yhdistyksen jäsenten taidekauppa. Vanhassa huonekaluliikkeessä on 540 neliötä. Tiloissa järjestetään myös kursseja, musiikki- ja taidetapahtumia monitaiteellisella otteella.
Yhteisöllisyys, toiminnan kehittäminen ja mahdollisuus tuoda taiteilijoiden ääniä esille ovat tärkeitä asioita. Taiteellisuus on laaja ala ja vihdoin se näkyy myös Kemissä.
Meän Periferia ry on perustettu tammikuussa 2025. Ensimmäinen apuraha sai sitä ennen työryhmä joka koostui kolmesta nykyään hallituksen jäsenestä: kuvataiteilija Marjo Pitko, valokuvataiteilija Esa Ylijääskö ja Iines. Kaikki alkoi siitä kun Iines ja Esa muuttivat takaisin kotiseudulleen Kemi-Keminmaa alueelle.
Nykyään hallituksessa on kuusi taiteilijaa ja jäseniä on vajaa 50. Yhdistystä on rahoittajatahoilta saanut paljon kehuja, niin jäsenten monialaisuudesta kun pohjoisen periferian sijainnista, joka on voimavara. Päämäärä on saada monitaiteellisuus kukoistamaan alueella yhteisen kohtaamispaikan kautta. Tätä työtä on tehty esimerkiksi erilaisilla maalaustyöpajoilla, kirjoituskursseilla, taiteilijatapaamisilla, musiikkitapahtumilla, sekä paikalliseen Laitakarin saareen suuntautuvalla taiteiden päivällä, joka suunnitellaan järjestettäväksi viikonlopun mittaisena yön-yli tapahtumana tänä kesänä.
Meän Kulman tiloissa on niin isompi Kulma Galleria kun pienempi Artbox näyttelytila. Kulma Galleriaan on avoimen haun kautta viisi anonyymisti jurytettyjä teemanäyttelyitä tänä vuonna, joiden juryttäjinä toimivat eri kulttuurin alojen ammattilaiset. Kiinnostus näyttelyitä kohtaan on alusta asti ollut iso, joka kertoo paikan ja konseptin tarpeellisuudesta. Artboxissa on myös viisi yksityisnäyttelyä johon hakuaika oli maaliskuussa 2026. Syksyllä aukeaa Artbox-tilan vuoden 2027 näyttelyhaku.
Valoisat tilat Kemin keskustassa tulivat käyttöön lokakuussa 2025 ja ensimmäinen kutsunäyttely oli pystyssä jo marraskuussa. Tällä tekevällä porukalla on myötätuulta näinä muuten hankalina aikoina. Useampi iso apuraha on saatu toiminnan kehittämiseksi. Tässä taidekeskuksessa yhdistyy kulttuuri yli rajojen. On ilo seurata positiivisen tekemisen meininkiä laajalla taiteen kentällä Lapissa!