Li Taigan juuret ovat syvästi Pohjanmaalla, suomenruotsalaisessa kansassa, jolle on ominaista kova työmoraali ja vahva uskonnollinen vakaumus. Hänen lapsuutensa oli myös tämän kulttuurin leimaama. Hän muistaa ystävänsä, joka kuusivuotiaana haaveili taiteilijan urasta. Se oli naurettavinta, mitä Taiga oli koskaan kuullut. "Eihän niitä edes ollut olemassa, eihän?" Hän aikoi mennä naimisiin lehmänviljelijän kanssa ja hoitaa maatilaa - oikea työpaikka. Mutta monien pretzel-koukkujen jälkeen siitä tuli kulttuuria, jonka hän alkoi opiskella. Taiteilijatoiveineen päiväkotiystävä asettuu nykyään maatilalle, kun taas Li elää vaeltavaa taiteellista elämää. "Kuten voi mennä!"
Alussa Taigan työprosessi on usein villi ja hajanainen. Hän on syvällä sisimmässään ajatteleva ihminen, jolla on suuri kontrollin tarve. Kun Li tulee studioonsa, hän yrittää päästää irti tavoitteistaan ja nähdä työtilan käsitteellisenä leikkipaikkana. Ennemmin tai myöhemmin tulee mielenkiintoisia palasia ja punaisia lankoja solvittelemaan - silloin hän voi alkaa työskennellä jäsennellymmin ja määrätietoisemmin. Hän on laskenut studionsa seinälle ruotsalaisen taiteilija Jesper Waldersenin viisi avainsanaa: vaatimattomuus, kaaos, määrä, tieto, rakkaus.
Kun Taiga oli lapsi, hän kirjoitti usein listoja ja nautti tavaroiden keräämisestä ja lajittelusta. Li uskoo, että hänen taiteensa on eräänlainen sen jatke – tapa dokumentoida elämää voidakseen elää siinä. Sen prosessissa myös ekologinen ja sosiaalinen kestävyys ovat tärkeitä, vaikka sitä harvoin erikseen mainitaan.
Taigalla on vaikeaa antaa konkreettista vastausta kysymykseen, kenelle hän luo taidetta, paitsi että hän tekee taidetta sitä tarvitseville. Taide ja kulttuuri ovat usein tulleet hänen apuunsa, koska kaikki näytti toivottomalta. ”Kulttuuri rakentaa ihmisten välille siltoja, jotka voivat ulottua pidemmälle kuten aika ja tila. Jokainen, joka katsoo taidetta, on siis vähintään yhtä tärkeä kuin taiteilija itse.”
Taigaa ohjaa ja motivoi tasapainoinen tasapaino "inputin" ja "outputin" välillä: oppia uusia asioita, osallistua ihmisten tarinoihin, nähdä uusia paikkoja, mutta myös vetäytyä ja luoda hiljainen, vaatimaton ympäristö, jossa hän voi pohtia ja sulaa vaikutelmia. Koska yhteiskuntamme näyttää siltä, häntä ohjaa tietysti myös se, että hän pystyy elämään kokonaan tai osittain sillä, mitä hän tekee: rahalla.
Li Taigan taidetta on ollut viime vuosina esillä ryhmänäyttelyissä sekä yksityisnäyttelyissä. Hän on myös viime vuosina toimittanut sekä tekstejä että visuaalista materiaalia kirjoihin ja aikakauslehtiin. Verkkosivuillaan hän yrittää päivittää lähitulevaisuudessa tärkeitä asioita.
Parhaillaan Taiga työstää munatemperamaalausta, joka toivottavasti saadaan kokonaisuudessaan näyttelyyn ensi vuonna, joitain näytteitä löytyy jo Taidekierrokselta! Lisäksi hän on juuri saanut 11 kuukauden harjoittelun Suomen Kulttuuri-instituutissa Tallinnassa. Siksi hän työskentelee kovasti oppiakseen viron hallitsemisen.
Li toivoo löytävänsä uusia, hänelle ja taiteen ystäville tuntemattomia taiteilijoita - ja myös mahdollisuuden tavata jo tuttuja työtovereita ja ystäviä tämän vuoden Konstrundanilla. "Se tulee olemaan hauskaa!"